Parhain kisamuisto

Päätin nyt tehä vaihteeksi tälläisen postauksen ja ei mulla tänään muuta postattavaakaan ole. Ei mun pitäny vähään aikaan Puksusta kirjottaa, muttamutta nyt tulee :D Valinta oli vaikea, joten valitsin kokonaisen kisaviikonlopun. Yksittäistä kisaa en pysty valitsemaan, koska tää kausi on ollut niin täynnä iloa ja onnistumista, epäonnistumisten ja surun lomassa tietysti.

Jumping Kemiö 15.-17.07.2011

Valitsin parhain kisamuisto-tapahtumaksi Jumping Kemiön, joka oli tänä kesänä meidän parhain kisa tuloksellisesti sekä muutenkin. Siellä menimme Junioricupin osakilpailun 115-120cm tasolla voittaen, Kemiö Speed Derpyn 120cm tasolla neljännelle sijalle sekä Estechampion 2011 110cm tasolla voittaen. Näissä kisoissa onnistuimme.

 Ensimmäisenä koitoksena oli Junioricupin osakilpailu. Olin todella paineissani ennen kisaa, koska johdimme silloin sarjaa. Yritin ajatella ''tää on vain yksi kisa''-idealla eli no panic ei maailma tähän kaadu, vaikkei onnistuttas. Jännitystä lisäsi nurmiareenan pohja (oli ainoot nurmikisat muuten kaudella 2011!), oli nimittäin satanut hullun lailla ja pohja näytti erittäin liukkaalta. Edellisessä luokassa oli paljon liukastumisia, kaatumisia ja esteen sekaan luisumisia. First problem: hokit! Päätin laittaa pohjasta riippumatta pienet hokit, koska Puksulla on hyvä tasapaino ja on suhteellisen pienikokoinenkin.

Lisäksi Puksu kompuroi isoilla hokeilla, joten ajattelin näin olleen parhain tilanne. Hyvä ratkaisu oli, koska Puksulla ei tullut kuin yksi liukastuminen. Perusrata meni puhtaasti ja pääsimme toiseen vaiheeseen. Päätin ottaa iisisti ettei kaaduta. Se kannatti, vaikka Puksu oli täysillä mukana. Se otti ite lyhyempää tietä ja kiihytteli ite siihen suuntaan mihin ohjasin. Kerran meinasin lentää kun Puksu omatoimisesti vetäs tosi lyhyen kurvin esteen jälkeen seuraavalle esteelle. Tarkoitus oli ottaa pitempi tie, koska pohja oli liukas siitä kohtaa. Hirvitti, mut pysyttiin onneks pystyssä.

Päällimmäisenä tästä radasta ja hetkestä jäi puhtaan iloinen ja mahtava fiilis! Muistan sen hetken kun pääsin puhtaalla radalla maaliin hengissä vaativalta radalta, ''saimme uuden johtoajan''. Näitten hetkien takia elää kymmenen vuotta pidempään. Kukaan ei menny ohi ja voitettiin! Ette voi uskoakkaan kuinka olin onneni kukkuloilla. Puksu antoi kaikkensa mulle ja tehtiin se yhdessä. Parhain ♥

 Toisena päivänä vuorossa oli pitkään odottamani Kemiö Speed Derpy, ensimmäinen derpy-ratani ikinä! Ja vielä tasolla 120cm! Hokkivalintojen kanssa mietintämyssy pääs taas töihin.. Todella liukas rata, joten päätin laittaa etujalkoihin lyhyet hokit ja takajalkoihin pitkät hokit. Noin siksi, koska Puksu on aika kömpelö etujalkojen kanssa muutenkin. Nojoo.. Voin myöntää et radankävelyssä oli suoraan sanottuna kusen housussa.. Pitkä ja vaikee rata, ainakaan ratamestari ei ollut antanut armoa. Mukana oli mm. banketti, kivimuuri, maahauta.. jne. Noi jännitti mua eniten, ei niinkään kuivahauta vaan kivimuuri ja banketti. Noitten lisäks sit oli vaikee rata :D Eikun hermot kasaan ja menoks! Ennen rataa mietin: ''Tavoite: hengissä pois radalta''. Tavoite suoritettiin ja päästiin maaliin hengissä, tosin mukaan tuomisina sujuva rata neljännellä sijalla! En ratsastanut ollenkaan aikaa, koska olin muutenkin niin kuset housuissa.. Kymmenen sijottu, joten osaanottajia oli ihan kivasti! Kun tulin hymy taivaassa pois radalta niin Sussu (hoitaja) pysäytti mut ja oli aika huolestuneen (sori sussu 8D) näkönen. Sano et Puksulla ei oo toista etukenkää ja huomas viel missä
 kohtaa tipahti. Kävi noukkumassa kengän ja lähettiin samantien

 kengittäjän luokse. Hyppäsin samantein taluttamaan Puksua ja huolestutti sillon aika tavalla, koska Puksulla on huono kavioaines ja vaativa kengittää (ei riehu yms. mut kengät osattava laittaa oikein), mutta onneksi kenkääjä sai hyvin laitettua kengän kun ei ollut vielä lohjennut pahemmin. Huomattiin et molemmat takakengät oli myös löysällä, kenkääjä sit kiristi niitä.. Nurmi oli ollut niin tahmeeta ja sellasta et oli löysyttänyt kengät! Hokki ratkaisu oli hyvä-ei yhtään liukumista. Melkeen suoraan kengittäjältä palkintojen jakoon. Puksu oli tosi rehti, kun yritti radan loppuun ilman kenkää-se kun lähti ~puolessa välissä rataa. Jee hyvä Puksu ♥ Radasta mielessä tekemisen riemu, yhdessä tekeminen ja onnistuminen. Puksu yritti parhaansa ja mä yritin olla häiritsemättä 8D

Tästä oli hyvä jatkaa viimeiseen päivään paineitta :)

 Kisaviikonlopun viimeisenä koitoksena oli Estechampion 110cm! Aijemmat radat painoivat jo alla, mutta sisulla matkaan. Rata oli kiva ja sujuva, tavoitteena hyvä rata ja hieman aikaratsastusta (pohja oli parempi jo), vaikkei mitään älytöntä kuitenkaan. Hokkeina pienet hokit. Niitä pohdin pitkään et mitkä olis hyvät ja päädyin noihin lopulta just Puksun takia. Hevosethan on yksilöitä ja muutama kaverin heppa liukasteli mm. perjantaina jo isoillakin hokeilla. Perusrata henkeä pidätellen- jes puhdas! Siitä toiseen vaiheeseen ajatuksella ''täysiäääääää !!!!!!, eiku perkele tää onki liukas......hillitysti!'' Puhdashan sieltä tuli ja ''luokkaan tuli uusi johtotulos''. Olin siin vaiheessa jo niin iloinen et unohdin seurata menikö kukaan ohi. Ei mennyt eli voitto tuli ♥ Palkinnoksi tuli rutosti rahaa, törkeen hieno ruusuke, pokaali ja meidän ihka eka palkintoloimi! Kuvassa Puksu ylpeenä esittelee hienoja palkintojaan :) Tää kruunas koko viikonlopun ja mun fiilikset. Lähdettiin kotiin ''ei oo totta''-fiiliksellä...

 Radasta ei oo mitään muuta mielessä kun ''mahtavaa!''.. Puksu on niin rehti, mahtava ja aaaa en osaa kuvailla sitä. Ei oo tarpeeks hienoja sanoja kuvaamaan tota eläintä ♥ Tän viikonlopun ansiosta elän vähintään 200 vuotta. Kun muistelenkin tätä viikonloppua niin mut täyttää lämmin ja onnellinen tunne :)

Mitä mieltä ootte tän tapaisista postauksista? Oliko mielenkiintoinen, tylsä? Jatkoa ehkä seuraa mielipiteistä riippuen ;) Kaikki mielipiteet kehiin! Jos ei muuta niin see ya! Seuraavaan kertaan :)