Älä koskaan sano ei koskaan

Ekaks aattelin etten kirjota tästä, mutta kirjotampa nyt kuitenkin. Tiiättekö sen tunteen kun kaikki vaan pysähtyy sun ympärillä ja toivot olevas jossain ihan muualla?

Torstaina lähdin ihan normaalisti maastoilemaan. Puksu oli superinnokas, ei raasu ollu päässy melkein viikkoon maastoilemaan  kunnolla huonojen kelien vuoksi (pakkasta, joten jäisellä tiellä ei voi mennä..). Olin ottanu spurtit ja mäkitreenit, oltiin loppuravailemassa Luukin rannalle päin golf-suoraa pitkin.

En tiiä mitä tapahtu, tai mitä Puksu pelästy, Puksu ei nimittäin oo ikinäikinä pukittanu ravista. Mutta jokatapauksessa, Puksu pukitti ja katsoi samalla taaksepäin vasemmalle. Laskeutuessaan Puke heitti takajalat oikealla eli ihan ojan viereen. Ne lipsahti ja Puksu kaatui kyljelleen ojaan, ja mä mukana. Sain jotenkin ihmeen kaupalla heittäydyttyä ojapenkalle sille toiselle puolelle. Tilanne oli jotenki niin nopee et en aluks tajunnu mitä kävi. Katoin sitte, että ''ei *ittu, ei *elvetti'' Puksu oli kyljeltään mykkyrässä V-mallisessa ~1-1,5 metrin ojassa.

PUNRA SEURAKOULU 19.06.2011 A-MERKIN KOULUOHJELMA 1.SIJA 63,333 %

Mitä mä teen? -oli ensimmäinen ajatus. Eka olin soittamassa yhelle tallilaiselle, joka ajo just meijän ohi et olis tullu auttaa, mut en kerinny soittaa kun menin auttaa Puksua sinne ojaan. Puksu sai rimpuiltua itseään vähän ylöspäin ja saoin rauhoiteltua sillein ettei pistäis itteään ihan paskaks. Vihdoin ja viimein Puksu sai jalat alleen ja työnsin sen ojan toiselle puolelle ja sieltä hyppäytin sen sitten tien puolelle.

Puksun kaula oli läpimärkä hiestä ja vaahdossa. Raukka oli ihan paniikissa ja vetäny paniikkivaahdot. Eikä siis ollu ees kostunut hiestä ennen tätä tapahtumaa. Kurkkasin kaatumispuolelle ettei oo mitään tosi pahaa käyny. Ei ontunu ja lähdin taluttaa tallille päin.

PUNRA SEURAKOULU 19.06.2011 A-MERKIN KOULUOHJELMA 1.SIJA 63,333 %

Siellä sitten tutkin paremmin, kun siellä ulkona pimeässä ei oikein nähnyt mitään. Kaatumiskylki oli ihan savessa ja kurassa ja varusteet samaten, mutta ei luojan kiitos yhtään ainutta haavaa tai turvotusta.. Pesin sit koko ponin ja kuivattelin. Varusteetkaan ei onneksi kärsinyt yhtä pahasti miltä ne näytti. Satulassa naarmuja, mutta ei runko poikki tai mitään, suitset ok (muutama naarmu sielläkin) ja vatsapanssarista katkes muutama sellanen ommel & naarmut siihenkin.

Selvittiin säikähdyksellä ja likaisilla kamoilla - ainakin toistaiseksi. Nimittäin revähdykset esim. näkyy vasta seuraavana päivänä eli tänään.... Katsotaan nyt ja toivotaan ettei mitään olis. Jäykkä varmaan on ja ehkä löydän nyt jonkun haavankin, mutta ne ei oo vaarallisia.

Toivon todella ettei jouduta perumaan aluevalmennuksia meidän osalta tämän takia... Mitä nyt vielä enää kaivataan, onnistumiset missä olette?

Hyvä torstai kerta kaikkiaan.