Ratkaisujen aika

Oon pyöritelly tätä mun mielessä jo pidemmän aikaa. Oikeestaan siitä lähtien kun Puksun kohtalo tiedettiin. Eli oon päättänyt nyt lopettaa blogin monestakin syystä.

Puksu on niin onnellisen näkönen noissa ylemmissä kuvissa, että ihan pahaa tekee. Se on niin hyvännäkönenkin ja tekee sitä mitä rakastaa elämässään eniten; on töissä (hyppäämässä, kentällä whatever), on laitumella kaverin kanssa ja kaikista tärkeintä: ei ole vain onnellisen näkönen vaan oikeasti onnellinen toisin kuin nyt. Sen näkee Puksusta ettei se nauti elämästään oikeestaan yhtään tällä hetkellä. Se jaksaa innostua kun sitä menee kattomaan ja hoitamaan, mutta se ei tiäkkö siltikään oo onnellinen tässä tilassa.

Ehkä se tasaantuu kun huomaa mitä sen elämä tulee maybe olemaan? Tai ehkä ei, mistäs sen tietäis? Kuten edellisen postauksen kommenttiin kirjoitin ''Puksu on antanut itsestään niin paljon vuosien varrella sekä minulle että muille joten hän jos joku ansaitsee maailman parhaat eläkepäivät.''.


Meidän pitää tehdä päätökset siten, että ne on Puksulle parhaimmat mahdolliset. Jos parhainta hevoselle on siirtää pappakäyttöön, se siirtyy sinne. Jos parhainta hevoselle on lopettaa se, se lopetetaan.
Toivotaan parasta, että P sopeutuu pappaelämään, mikäli se siihen kuntoutuu.

Eli en halua jatkaa blogia, koska kiinnostus on hiipunut tässä sairastelun aikana samaa tahtia. Ensi vuosi koulussa tulee olemaan raskas, enkä halua enää lisää taakkaa. Olen muutenkin kirjoittanut tätä vain itselleni, että voisin kerrata oppimiani asioita uudemman kerran. Sen voin tehdä jatkossa helpommankin kautta :) Pistän blogin nyt yksityiselle ja poistan varmaan myöhemmin.

Kiitokset kaikille lukijoille ja hyvät jatkot teille! :)